13.9.2015
Jari Välkkynen
Lähteet: http://www.tikkurila.fi/files/5017/Metallipintojen_teollinen_maalaus_2009.pdf ja Suomen Standardisoimisliitto
Jari Välkkynen
Lähteet: http://www.tikkurila.fi/files/5017/Metallipintojen_teollinen_maalaus_2009.pdf ja Suomen Standardisoimisliitto
Standardeista, lyhyesti
Standardien merkitys
(http://www.tikkurila.fi/files/5017/Metallipintojen_teollinen_maalaus_2009.pdf)
- "Standardisoinnin avulla luodaan yhdenmukaisia määritelmiä, arvosteluperusteita ja vaatimuksia. Tämä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista määrätyllä tekniikan alueella.
- Standardeissa määritelty yhteinen kieli ja yhdenmukaiset toimintatavat helpottavat suunnittelua, yhtenäistävät työtä, säästävät kustannuksia ja välttävät päällekkäisyyksiä.
- Standardi on yleensä suositus. Määräyksissä ja direktiiveissä voidaan kuitenkin viitata standardeihin. Tällöin nämä viitestandardit eli sovellettavat standardit ovat sitovia asiakirjoja.
- Sekä kansallisissa että kansainvälisissä korroosionestomaalausstandardeissa annetaan vaatimuksia maaliyhdistelmille, esikäsittelylle, maalaustyölle ja laadunvalvonnalle.
- Maaliaineille ja maaleille ei yleensä esitetä tarkkoja koostumusvaatimuksia, vaan kultakin maalityypiltä edellytetään tiettyjä ominaisuuksia."
(http://www.tikkurila.fi/files/5017/Metallipintojen_teollinen_maalaus_2009.pdf)
Standardit, miksi niitä tarvitaan?
Standardisointi on yhteisten toimintatapojen laatimista ja se on luotu helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardisoinnilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan kuluttajaa ja ympäristöä sekä helpotetaan kotimaista ja kansainväistä kauppaa.
SFS eli Suomen Standardisoimisliitto
Standardit maailmalla
Standardisointia harjoitetaan lähes joka maassa. Useimmissa teollisuusmaissa se on yksityisten organisaatioiden, standardisoimisjärjestöjen, vastuulla. Kehitysmaissa standardisoinnista vastaavat yleensä valtion viranomaiset.
Kansainvälinen standardisoimistyö on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen. Standardisoinnin pääpaino oli pitkään kansallisella ja yritystasolla. Kansallisia, muista maista eroavia teknisiä määräyksiä, käytettiin osin myös tietoisesti suojaamaan omaa teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Vasta 1960-luvulla standardisoinnin painopiste alkoi vähitellen siirtymään kansainväliselle tasolle.
Miten Standardit muodostuvat?
Standardit laaditaan yhteistyönä työryhmissä ja komiteoissa, joihin voi osallistua viranomaisten, teollisuuden, kaupan, käyttäjien, kuluttajien sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajia. Standardien valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja pääsemään yhteisymmärrykseen. Työn tulokset julkaistaan asiakirjoina, joita kuka tahansa voi hankkia ja käyttää. Standardien käyttö ja hyödyntäminen on maksutonta. Standardien hankinta on maksullista - näin rahoitetaan huomattava osa kansallisten standardisointielinten työstä.
Standardien voimassaolo
Standardit voivat olla voimassa vain yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, jotka ovat voimassa maailmanlaajuisesti. Standardit ovat luonteeltaan suosituksia. Standardien tulee pysyä nopeasti kehittyvän tekniikan mukana. Tavoitteena on, että jokainen standardi tarkastetaan ja uudistetaan säännöllisesti.
Tarkastuksessa käydään läpi muun muassa, mitä muutoksia uudet menetelmät, materiaalit tai laatu-, ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset edellyttävät standardin sisältöön.
Lyhenteitä
Standardisointi on yhteisten toimintatapojen laatimista ja se on luotu helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardisoinnilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan kuluttajaa ja ympäristöä sekä helpotetaan kotimaista ja kansainväistä kauppaa.
SFS eli Suomen Standardisoimisliitto
- Perustettu vuonna 1924.
- Suomen Standardisoimisliitto SFS on standardisoinnin keskusjärjestö maassamme. Jäseninä liitossa on elinkeinoelämän järjestöjä ja Suomen valtio. Liiton palveluksessa on runsaat 50 henkeä.
- Jäsenenä kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä ISOssa (International Organization for Standardization) ja eurooppalaisessa standardisoimisjärjestössä CENissä (European Committee for Standardization).
Standardit maailmalla
Standardisointia harjoitetaan lähes joka maassa. Useimmissa teollisuusmaissa se on yksityisten organisaatioiden, standardisoimisjärjestöjen, vastuulla. Kehitysmaissa standardisoinnista vastaavat yleensä valtion viranomaiset.
Kansainvälinen standardisoimistyö on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen. Standardisoinnin pääpaino oli pitkään kansallisella ja yritystasolla. Kansallisia, muista maista eroavia teknisiä määräyksiä, käytettiin osin myös tietoisesti suojaamaan omaa teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Vasta 1960-luvulla standardisoinnin painopiste alkoi vähitellen siirtymään kansainväliselle tasolle.
Miten Standardit muodostuvat?
Standardit laaditaan yhteistyönä työryhmissä ja komiteoissa, joihin voi osallistua viranomaisten, teollisuuden, kaupan, käyttäjien, kuluttajien sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajia. Standardien valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja pääsemään yhteisymmärrykseen. Työn tulokset julkaistaan asiakirjoina, joita kuka tahansa voi hankkia ja käyttää. Standardien käyttö ja hyödyntäminen on maksutonta. Standardien hankinta on maksullista - näin rahoitetaan huomattava osa kansallisten standardisointielinten työstä.
Standardien voimassaolo
Standardit voivat olla voimassa vain yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, jotka ovat voimassa maailmanlaajuisesti. Standardit ovat luonteeltaan suosituksia. Standardien tulee pysyä nopeasti kehittyvän tekniikan mukana. Tavoitteena on, että jokainen standardi tarkastetaan ja uudistetaan säännöllisesti.
Tarkastuksessa käydään läpi muun muassa, mitä muutoksia uudet menetelmät, materiaalit tai laatu-, ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset edellyttävät standardin sisältöön.
Lyhenteitä
- EN - eurooppalainen standardi
- SFS-EN - suomalaiseksi standardiksi vahvistettu eurooppalainen standardi
- TS - tekninen spesifikaatio
- TR - tekninen raportti
- CWA - CWA-dokumentti
- prEN - ehdotus EN-standardiksi
- PQ - Primary Questionnaire
- UAP - Unique acceptance procedure
